Ongelmien ytimessä kulutuskeskeinen kilpailuyhdyskuntaharhaoppi
Yleinen harhakäsitys, joka meihin länsimaisiin ihmisiin on istutettu loistavan koulutusjärjestelmämme toimesta, jonka tärkeimpänä tarkoituksena on tuottaa homogeenisiä alamaisia ja kuluttajia tekemään todeksi joidenkin länsimaisten kulutusyhteiskunta imaamien märkää unta jatkuvan kasvun loputtomasta kaikkivoipaisuudesta, rajallisessa maailmassamme, is road the hell.
Tämän voi meistä jokainen todeta omin silmin tarkastelemalla maailmaamme ja toteamalla kuinka moniongelmaisessa tilanteessa maailmamme tällä hetkellä on.
Kun meille melkein kaikille ihmisille, uskonnosta riippumatta, siis käsitteenä, paratiisi edustaa hyvää, onnellisuutta ja viattomuutta ja vastaavasti pahaa, epäonnea ja viallisuutta helvetti, niin herää kysymys missä me olemme ja minne matkalla?
Matkasta tulee mieleeni monenlaisia vaihtoehtoja. Espanjan aurinkoon voi mennä yksin kävellen, kaksin tandemilla, perheineen autolla, koko suku lentäen, whatever.
Oleellista lienee miettiä oletko matkustaja vai kuljettaja? Yhtenä viimeaikaisista lentoturmista erottuu Andreas Lubitzin, julkisuudessa väitetysti tahallaan vuoreen ohjaama lentokone, jossa menehtyi 149 matkustajaa.
Voidaan hyvällä syyllä kysyä, olisitko ollut tuolla matkalla mieluummin matkustaja vai kuljettaja, lentokoneen ohjaaja? Lubitz oli koneen ohjaaja hetken, kuljettaja, joka kuljetti väitetysti toista sataa ihmistä mukanaan siihen paikkaan johon oli itse päättänyt mennä.
Minun mielestäni ihmisen elämään, elämästä nauttimiseen kuuluu olennaisena osana vapaus valita, eikä kenelläkään muulla, perusteetta, tulisi olla minkäänlaista oikeutta tätä vapautta mistään syystä rajoittaa silloin kun näillä henkilökohtaisilla valinnoilla ei vaikuteta muiden vastaaviin oikeuksiin.
Toisin sanoen sellaiset yksilön tai jonkin ryhmittymän valinnat jotka rajoittavat sinun tai minun valinnan vapautta olisivat suotavaa torjua, yhteisömme luomien arvojen, sääntöjen ja lakien kautta.
Kun on riittävän yksinkertaiset perusteet lakien säätämiselle, lakeja ei säädetä turhaan, eivätkä ne silloin rajoita ihmisten perusoikeuksia kuten nyt.
Me ihmiset olemme kaikki, halusimme sitä tai ei, aina jossain mielessä matkustajia ja/tai kuljettajia, mutta kovin usein voimme itse valita kyydin.
Maailma, jossa elämme ja elämämme itse muodostavat meille jokaiselle ainutlaatuisen matkan, jossa toivottavasti voisimme nauttia matkasta, kärsimättä matkapahoinvoinnista.
Voimme kaikki olla kuljettajia, vääntämällä ruoria sinne minne mieluiten haluaisimme mennä. Jos emme jokainen osallistu kuljettajan rooliin, vääntämään ruoria sinne minne haluaisimme mennä, joku muu tekee sen kyllä puolestamme, kuten olemme saaneet nähdä.
Mitä historialla on kerrottavanaan?
Riippumatta etnisyydestä, yhteisöistä, yhdyskuntarakenteista, uskonnoista, koskaan tunnetun historiamme aikana ei olla saavutettu tasa-arvoista yhteiskuntarakennetta joka perustuisi yhteistyölle.
Pyrkimyksiä on tietysti ollut, mutta aina on löytynyt niitä yksilöitä kaikista yhteisöistä, jotka ovat asettaneet oman etunsa muiden edelle.
Nämä henkilöt ovat keinoja kaihtamatta, ei siksi että olisivat muita viisaampia, vaan siksi etteivät tunne ja välitä kanssa ihmisistä samalla tavalla kuin suurin osa väestöstä, ajaneet omien lyhytnäköisten etujensa nimissä, yhteiskuntaa kurjuuteen.
Tämän tyyppiset, itsekeskeiset ihmiset, joita myös psykopaateiksi ammattitermein kutsutaan, ovat poliittisessa johdossa myös Suomessa. He kunnioittavat ja kumartavat vain suurempia voimia, pääomia, ajaen vain niiden etuja.
Aiemmat keskinäiseen kilpailuun, vallasta ja resursseista perustuneet sodat, kuten myös kaikki nykyiset, ovat olleet kaikesta raakuudestaan huolimatta verrattain harmittomia globaalisti ajatellen.
Nykyinen tilanne poikkeaa tuntemastamme menneisyydestä melkoisesti, sillä tuhomekanismit ovat kehittyneet siinä määrin että niiden käyttäminen vaarantaa koko tuntemamme maailman. Siitä syystä meillä on ensisijainen vastuu pyrkiä välttämään näitä näkyvissä olevia uhkakuvia tulevista sodista.
Se mikä ei ole muuttunut historian havinasta tähän päivään on psykopaattien luonteenlaatu, psykopaattien jotka meidän hiljaisella hyväksynnällä saavat ohjata ja kuljettaa maailmaamme sinne minne itse ovat menossa.
Paratiisisaaret vai helvetin portit, mikä mahtanee olla päämäärä kun katsoo mihin olemme menossa?
Jollain perverssillä tavalla tuntuu siltä että näille harhaan johtajille on ensisijaisen tärkeää erottua massasta, ylentää itsensä, juovuttaa sairaan, kyltymättömän egonsa, massojen kurjuudella, sillä mikään ei ole heille tarpeeksi tai riittävästi, tyydyttämään heidän pienuuttaan ihmisenä.
Kaikkein pelottavinta on ajatus siitä että me olemme matkustajia heidän ohjaamassa maailmassa, jossa kuka tahansa heistä voi onnistua ohjaamaan maailmamme tuhoon, monin eri tavoin.
Tieto siitä että suurin osa meistä ihmisistä eivät onneksemme edusta tätä ihmistyyppiä lohduttaa, mutta ei sinällään vielä muuta asioita miksikään.
Hyvien ihmisten luoma potentiaali on padottuna medioiden luomaan illuusioon, mielikuviin, johon meidän haluttaisiin uskoa.
Harhaanjohtajissamme tämän potentiaalin mahdollinen purkautuminen saattaa herättää suoranaista pelkoa, niissä piireissä joiden omalla tunnolla ovat ihmisten kärsimykse, heidän tekojensa kautta.
He pelkäävät kansan nousua, joka alkaa kun valheellistettujen medioiden rakentama illuusion pato murtuu, kun ihmiset näkevät ja ymmärtävät, kuinka järjestelmällisesti heille on valehdeltu, salattu asioita ja kuinka paljon meidän yhteistä maailmaamme on kaiken tämän takana tuohottu.
Medioiden uskottavuus on murentumassa. Ihmiset eivät sentään ole niin ymmärtämättömiä etteivät huomaisi sitä ristiriitaa mikä on johtajiemme puheissa ja teoissa. Kun mediat yksituumaisesti ovat tukenee näitä valheita, jotka heidät on pakotettu meille kertomaan, he ovat menettäneet uskottavuutensa ihmisten silmissä.
Hallitsemattomalle, veriselle kansannousulle on vaihtoehto.
Hallittu ja määrätietoinen, meidän jokaisen ihmisen pyrkimys aktiiviseen vaikuttamiseen, yhteisiin asioihimme.
Todellinen vaikuttaminen ei voi perustua muuhun kuin jokaisen ihmisen yhtäläiseen suoraan mielipidevaikuttamiseen, jonka esiintymismuotoja ovat sitovat kansanäänestykset ja suorademokratia, joka järjestelmänä estää nykyisen kaltaiset vallan väärinkäytökset, jossa harvat ihmiset voivat päättää ja runnoa läpi, meille ikäviä, laittomia päätöksiään.
Näillä keinoilla maailman 1 % joka omistaa 99 % yhteisistä luonnonvaroistamme, samaan aikaan kun yli puolet maailman väestöstä kärsii absoluuttisesta köyhyydestä, saadaan kuriin ja säädettyä sellaiset lait, jotka oikeudenmukaisemmin jakavat rajallisiin luonnonvaroihimme perustuvaa hyvinvointia.
Historialle emme voi enää mitään. On hyvä että historiasta voidaan oppia ja näin vältää toistamasta samoja tehtyjä virheitä. Tulevaisuus on vastuullamme, meidän jokaisen velvollisuus itsellemme, jälkipolvillemme on roikkua siinä ruorissa kaikin voimin, jolla tätä maailmaamme ohjataan!
Toivotan kaikille lukijoilleni erittäin ansiokasta ja antoisaa vuotta 2016 ja pyydän teitä siirtymään matkustamosta ohjaamoon, koska lennon world 2016 ohjaajat ovat ensitilassa vapautettava tehtävistään, ilmenneiden vakavien, todellisuuden tajuun liittyvien henkisten ongelmien johdosta.
Toivon meille kaikille miellyttävää loppu matkaa vuoteen 2017!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti